Kiertotalousmateriaalin hankintakanavat ja -prosessi

Kiertotaloudessa on tavoitteena, että tekstiilit kiertävät uudelleen ja uudelleen suljetussa kierrossa. Näin toimittaessa vähennetään neitseellisen materiaalin tuottamisen tarvetta, säästetään maapallon vesi- ja energiavaroja ja säästetään maapinta-alaa ruuan tuotantoon. Yksinkertaisin tapa palauttaa tekstiilit kiertoon on käyttää ne uudelleen. Kirpputori on hyvä esimerkki toiminnasta, missä toiselle jo arvoton tuote saa uuden käyttäjän kautta lisää käyttövuosia. Jossakin vaiheessa tekstiilit kuluvat käyttökelvottomiksi. Myös nämä elinkaarensa lopussa olevat tekstiilit palautetaan kiertotaloudessa tehokkaasti kiertoon.

Suomessa poistotekstiilien hyödyntäminen on edelleen vähäistä. Tekstiilin kiertotalouden ympärille syntyy koko ajan hankkeita, tapahtumia ja uusia yrityksiä. Digitalisaation myötä erilaiset verkkokirpputorit ovat laajentaneet vaatteiden uusiokäyttöä. On syntynyt käsite vertaiskaupasta, jolla tarkoitetaan kuluttajien välistä kaupankäyntiä verkossa. Sosiaalisesta mediasta löytyy useita alueellisesti ja kohderyhmän mukaan rajattuja kirpputoriryhmiä. Myös pitkään alalla toimineet hyväntekeväisyysjärjestöt, yleishyödylliset yhdistykset ja kierrätyskeskukset ovat perustaneet omia verkkokauppoja ja materiaalipankkeja sekä lisänneet yhteistyötä alan kiertotalousyritysten kanssa.

Uniikkituotteiden materiaalien hankintapaikat:  

  • kirpputori- ja kierrätysmyymälät  
  • vintage-vaatteiden jälleenmyynti  
  • pre-consumer-tekstiilit 
  • post-consumer-tekstiilit 
  • second hand -verkkokaupat  

Sarjatuotteiden materiaalien hankintakanavat:  

  • kaikki tekstiiliä kierrättävät tahot, joilla on lajittelukeskus 
  • SPR Kontti, Suomen Punainen Risti  
  • Fida, suomalainen lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö  
  • paikalliset poistotekstiilimyymälät kuten TEXVEX ja kierrätyskeskukset     
  • alan yritykset, suoraan tuotantolaitoksilta
Kiertotalousmateriaalin hankintakanavat ja –prosessi 
Kuva: Suvi Laukkanen