Materiaalien valinta ja käsittely
Kiertotaloustuotteiden materiaaleja valittaessa korostuvat materiaalin saatavuus, soveltuvuus, toimivuus ja laatu. Teollisuuden ylijäämämateriaalit ovat tasalaatuisia ja puhtaita, ja niiden koostumus on tiedossa. Niiden saatavuus on toistaiseksi haasteellista.
Lajittelukeskusten, kirpputorien ja yksityisten kuluttajien kierrätetyt vaatteet voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Materiaalin paksuus ja joustavuus vaihtelevat. Vaatteiden materiaalikoostumus on kirjavaa eivätkä tuotelapuissa olevat tiedot ole keskenään verrannolliset.
Vinkki: Kun etsit materiaaleja kiertotaloustuotteen valmistamiseen, käännä tuote nurin ja tutki, onko tuote valmistettu huolellisesti, onko se viimeistelty huolellisesti, onko sen saumat suorat ja tikin pituus lyhyt. Jos tuote on laadukkaasti valmistettu on todennäköistä, että myös siinä käytetty kangas on hyvälaatuista ja kestää kulutusta sekä käyttöä vielä uudessakin tuotteessa.
Käytettyjen vaatteiden valmistelu uusien vaatteiden materiaaliksi
Uudelleen käytettävät materiaalit kannattaa esikäsitellä huolella.
- lajitellaan vaatteet materiaalin ja/tai värien mukaan
- tarkistetaan, onko vaatteissa kulumia, reikiä tai silmäpakoja
- tutkitaan kankaassa olevat kulumat ja tahrat
- arvioidaan kankaan kunto, kestävyys, ominaisuudet ja soveltuvuus laadukkaan kiertotaloustuotteen valmistukseen
- pestään vaatteet niissä olevien pesuohjeiden mukaan
- silitetään ja tarkistetaan pesussa tulleet muutokset (kutistuminen, väri)
- arvioidaan, mitkä saumat ja reunat voi käyttää sellaisenaan uuteen tuotteeseen
- irrotetaan kiinnittimet: napit ja vetoketjut
- leikataan irti ne rakenteet, mitä ei tarvita
- aukaistaan saumat ja silitetään ne
- otetaan huomioon langansuunnat ja venymiset
- mietitään uuden tuotteen saumarakenteet
Materiaalin tunnistaminen polttokokein ja mikroskooppihavainnoin
Polttokokeilla voidaan materiaalit eritellä selluloosa-, proteiini-, muunto- ja synteettisiin kuituihin. Kokeeseen tarvittavat välineet ovat tuikku, tulitikut, sytytin, sakset ja pinsetit. Polttokoe tehdään palamattoman alustan päällä vetokaapissa.
Selluloosapohjaiset materiaalit:
- Puuvilla, pellava, hamppu, juti, viskoosi ja modaali. Syttyvät herkästi ja palavat suurella liekillä jättäen vaaleanharmaan, hajoavan tuhkan. Palojäännöksestä on helppo haistaa palaneen paperin haju.
Valkuaisainepohjaiset materiaalit:
- Villa, silkki ja muut eläinkarvat. Palavat hitaasti levottomalla, pienellä liekillä. Palojäännös on kova, musta hiilikokkare, joka painettaessa murenee. Palojäännöksestä on helppo haistaa palaneen hiuksen haju.
Synteettiset ei-muovipohjaiset materiaalit:
- Polyamidi, polyesteri ja akryyli palavat sulaen ja nokeavalla liekillä. Muodostavat kovan, sulaneen muovihelmen tai kovan reunan kankaaseen. Palojäännöksestä on helppo haistaa muovin haju.
Mikroskooppi on hyvä apuväline luonnonkuitujen tunnistamiseen. Eri kuituryhmät on mahdollista tunnistaa tällä tavalla, mutta ryhmien sisällä eri kuitujen erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa. Sekoitemateriaalien kohdalla mikroskoopissa havaitaan selkeästi erilaisia kuituja, kuten puuvilla-polyesteri. Parhaiten materiaalit oppii erottamaan, jos on varma vertailukohta eli valmiiksi tunnistettua kuitua, johon omaa näytettä voi verrata. Videolla tutkitaan villakuitua polttokokeella ja mikroskoopilla.
